Rokokoo

Rokokoo on tyylisuuntaus, jota edelsi barokki. Se syntyi Ranskan hovissa 1700-luvun alkupuolella ja levisi sieltä muihin Euroopan maihin.  Rokokoo on ensisijaisesti sisustus- ja huonekalutyyli, mutta sen vaikutus näkyi myös muilla aloilla, niinkuin naisten koreassa pukeutumisessa, sekä mielikuvituksellisessa taiteessa.

Sisustus ja arkkitehtuuri

Queluzin palatsi Portugalissa, yksi viimeisistä rokokoorakennuksista Euroopassa.

Rokokoo oli hovityyli, jonka keskus oli Pariisi, Ranskan taide- ja seuraelämän keskus. Sisustustyylinä rokokoo oli hyvin kokonaisvaltainen ja huoneiden koko kalustus suunniteltiin yhteen sointuvaksi jokaista yksityiskohtaa myöten.

   Rokokoon piirteitä ovat mukavuuden tavoittelu. Suoria kulmia vältettiin, ja sisustusta hallitsivat epäsymmetria, eloisat ääriviivat, kaarevat linjat ja kevyt väriasteikko.

Takat pienenivät aikaisemmasta, ja ovi- ja ikkuna-aukot muuttuivat korkeammiksi. Kultauksen käyttöä vähennettiin, ja heleät värit sekä helmenharmaa tulivat käyttöön. Tapetteina ja päällisinä käytettiin koristeellisesti kuvioituja silkkejä.

Sohva oli rokokoossa tärkeässä osassa,  sillä se kuvasti mukavuutta.

Pienet ja helposti siirreltävät pöydät tulivat muotiin, ja niistä keksittiin monenlaisia muunnelmia. Rokokoon aikana otettiin käyttöön lipastot, lipastokaapit ja kirjakaapit. Etenkin lipastoista tehtiin kauniita ja koristeltuja, ja niiden kansi oli usein värillistä marmoria.

Eräs täysrokokoolle tyypillinen tuote oli pulleamuotoinen lipasto, ”mahapiironki”.

 Peilien merkitys sisustuksessa nousi oleelliseksi, sillä niiden avulla huoneisiin saatiin valoisuutta samoin kuin uusista kristallikruunuista ja posliinikyntteliköistäkin.

Vuoteissa suosittiin katoksia ja puolikatoksia, päätyjä ja kulmapylväitä.

Leimallista rokokoon sisustustaiteelle oli etenkin kiinalaisuus, chinoiserie. Mielenkiinto Kiinaan oli Euroopassa suurimmillaan juuri rokokoon aikana.

Pukeutuminen

Rokokoon aika sai vaikutteita kiinalaisen taiteen väreistä ja kuvioista. Naisten muotiin kuuluivat etenkin muhkeat hameenhelmat ja kireät yläosat sekä korsetit. Pääntie oli neliön mallinen, kankaat kukkakuvioisia ja koristelu runsasta. Suurimmat hameet olivat ranskalaisnaisilla, jopa kolme metriä leveät, ja niissä saattoi olla pitkä laahus. Edessä olevasta halkiosta näkyi alushame. 

Muotiin nousi myös kauneuspilkut, kun eräs hovinainen keksi peittää finninsä taftinpalasella. Kauneuspilkut eivät olleet aina mustia, mutta ylensä ne olivat tummia koska niiden tarkoituksena oli korostaa ihon vaaleutta.

Keira Knightley elokuvasta The Duchess joka kertoo 1700-luvun herttuattaresta.

Naiset puuteroivat hiuslaitteensa, ja aikakauden loppupuolella niin naiset kuin miehetkin ryhtyivät suosimaan peruukkeja, joita naiset koristelivat mielikuvituksellisin koristein.

Rokokoon tärkein muodinluoja oli Madame de Pompadour, Ranskan kuninkaan rakastajatar.

Hänen viehtymyksensä pastelliväreihin ja kepeään tyyliin nosti hennot raidat ja kukkakuviot suosioon.

       .
       .

Myöhemmässä vaiheessa näkyvään asemaan muodin esikuvana nousi Marie-Antoinette, joka suosi näyttävyyttä.

Marie-Antoinette
.
.

Taide

Rokokoon maalaustaiteen aihevalinnoissa näkyvät sensuaalinen kauneus ja elämänilo, ja niihin kuului fantasiahahmoja ja kepeitä eroottisia kohtauksia.

Rokokoon muotokuvataiteessa tavoiteltiin intiimisti kohteen persoonallisuutta, ja tyypillisiä ajalle olivat henkevästi ja vapautuneesti toteutetut naisten muotokuvat.

Jean-Antoine Watteaun pyhiinvaellus kytheraaan

Rokokookauden taidemaalarit suosivat öljyvärejä ja aiempaa enemmän myös pastellimaalausta.

Tunnetuimpia tyylisuunnan edustajia:
~ Jean-Antoine Watteau (1684–1721)
~ Francois Boucher (1703–1770)
~Rosalba Carriera (1675-1757)
~ Jean-Honoré Fragonard (1732–1806)

Rokokoon aika merkitsi myös Euroopan taidemaailman laajenemista, kun pohjoismaisia maalareita otettiin ensi kerran eurooppalaisen taidemaailman jäseniksi ja Pohjois-Eurooppaan ja Venäjälle perustettiin kansallisia taideakatemioita, joita käynnistämään kutsuttiin ranskalaisia taiteilijoita