tiistai 24. marraskuuta 2015

Tale of tales


Kävimme luokan kanssa kulttuuri ja taide oppitunneilla katsomassa elokuvan Tale of tales. Se kertoi erilaisista aika brutaaleista grimmin saduista. Itse en tykännyt elokuvasta oikeastaan yhtään, ja se oli aika ahdistava. Tuntui että elokuva olisi kestänyt ikuisuuden, ja se oli tosi sekava.

Elokuva sopi kyllä hyvin oppintuntien aiheeseen, ja oli täynnä vanhanajan arkkitehtuuria sekä vaatetusta.

 Tykkäsin eniten (tai oikeastaan vain) tarinasta joka kertoi prinsessasta ja peikosta. 


Se oli mielenkiintoisin ja aika jännittävä loppua kohden. Olin niin helpottunut kun luulin että peikko kuoli ja prinsessa pääsi peikkoa pakoon kivan perheen mukaan....


 Mutta sitten kun peikko tulikin takaisin ja tappoi sen koko perheen niin olin aika järkyttynyt.


Loppuhuipennus oli kuitenkin hyvä kun prinsessa tappoi peikon :)

Tarina kuningattaresta joka epätoivoisesti halusi saada lapsen, keittämällä merihirviön sydämen ja syömällä sen oli aika häiritsevä.


Piika joka keitti sydämen tuli myös raskaaksi ja he molemmat synnyttivät merihirviölle lapsen, jotka näytti oudoilta. Eikä tarinalla ollu mun mielestä minkäänlaista juonta/tarkotusta.



 Myös tarina kahdesta siskosta oli aika ärsyttävä, koska kun Dora muuttui taianomaisesti taas nuoreksi, mutta hän ei suostunut kertomaan Immalle miten se tapahtui ja väitti että hänet nyljettiin, joten Imma meni nylkemään nahkansa irti ja se oli tosi vastenmielistä.






maanantai 16. marraskuuta 2015

Hampurilaispalaute

  • Olen kiinnostunut ohjattavasta.
  • Valitsen palautteen antamisen ajan ja paikan huolella.
  • Mietin etukäteen, mitä hyötyä antamastani palautteesta on.
  • Aloitan palautetuokion ohjattavan itsearvioinnilla.
  • Esitän positiiviset asiat ensin ja kehittämisehdotukset vasta lopuksi.
  • Annan palautteen mahdollisimman pian työsuorituksen jälkeen.
  • Kysyn avoimia kysymyksiä ja vältän valmiita vastauksia.
  • Arvioin suoritusta ja toimintaa, en henkilöä tai persoonaa.
  • Huomioin pienenkin edistymisen!
  • Varmistan, että palautteensaaja on ymmärtänyt palautteen oikein.
  • Kysyn, kannustan ja kyseenalaistan!
Hyvä keino rakentavan palautteen antamiseen on ns. hampurilaispalaute: Ensin annetaan postitiivista palautetta vastaanottavaisen ilmapiirin luomikseksi, jonka jälkeen otetaan esille kehittämiskohteet. Lopuksi annetaan positiivista palautetta myönteisen tunnelman jättämiseksi opiskelijan mieleen.
Hampurilaispalautteen malli:
1. ”yläsämpylä” = positiivinen palaute
→ myönteisen tunnelman luomiseksi
2. keskelle ”pihvi” = kehittävä palaute
3. ”alasämpylä” = positiivinen palaute
  → myönteisen tunnelman jättämiseksi opiskelijan mieleen


Virallinen ja dokumentoitava ohjaus- ja arviointikeskustelu käydään tavallisesti 2–4 kertaa vuodessa, minkä lisäksi ohjauskeskusteluja voi olla vaikkapa päivittäin tai viikoittain. Ohjaus- ja arviointikeskustelu on oppimistilanne, jonka tarkoituksena on välittää opiskelijalle, ohjaajalle ja oppilaitokselle tietoa jakson aikana tapahtuneesta oppimisesta. Samalla opiskelija saa mahdollisuuden itsearvioida oppimistaan sekä antaa palautetta ohjaajalleen ja oppilaitokselle.


Lähde: https://www.finva.fi/pages/viewpage.action?pageId=3867276

Minusta palautteen antaminen on tosi vaikeaa, varsinkin jos asia on vakava. Minua pelottaa että palautteen antaminen saa toiselle pahan mielen. Huonon palautteen saaminen on myös aika vaikeaa, koska tuntee epäonnistuneensa ja pettyy itseensä. Hyvän palautteen antaminen on kuitenkin helppoa, esim. toisen kehuminen. Hyvän palautteen saaminen myös tuntuu kivalta ja siitä tulee hyvä mieli.

perjantai 13. marraskuuta 2015

Rokokoo

Rokokoo on tyylisuuntaus, jota edelsi barokki. Se syntyi Ranskan hovissa 1700-luvun alkupuolella ja levisi sieltä muihin Euroopan maihin.  Rokokoo on ensisijaisesti sisustus- ja huonekalutyyli, mutta sen vaikutus näkyi myös muilla aloilla, niinkuin naisten koreassa pukeutumisessa, sekä mielikuvituksellisessa taiteessa.

Sisustus ja arkkitehtuuri



Queluzin palatsi Portugalissa, yksi viimeisistä rokokoorakennuksista Euroopassa.

Rokokoo oli hovityyli, jonka keskus oli Pariisi, Ranskan taide- ja seuraelämän keskus. Sisustustyylinä rokokoo oli hyvin kokonaisvaltainen ja huoneiden koko kalustus suunniteltiin yhteen sointuvaksi jokaista yksityiskohtaa myöten.

   Rokokoon piirteitä ovat mukavuuden tavoittelu. Suoria kulmia vältettiin, ja sisustusta hallitsivat epäsymmetria, eloisat ääriviivat, kaarevat linjat ja kevyt väriasteikko.


Takat pienenivät aikaisemmasta, ja ovi- ja ikkuna-aukot muuttuivat korkeammiksi. Kultauksen käyttöä vähennettiin, ja heleät värit sekä helmenharmaa tulivat käyttöön. Tapetteina ja päällisinä käytettiin koristeellisesti kuvioituja silkkejä.


Sohva oli rokokoossa tärkeässä osassa,  sillä se kuvasti mukavuutta.


Pienet ja helposti siirreltävät pöydät tulivat muotiin, ja niistä keksittiin monenlaisia muunnelmia. Rokokoon aikana otettiin käyttöön lipastot, lipastokaapit ja kirjakaapit. Etenkin lipastoista tehtiin kauniita ja koristeltuja, ja niiden kansi oli usein värillistä marmoria.


Eräs täysrokokoolle tyypillinen tuote oli pulleamuotoinen lipasto, ”mahapiironki”.
 Peilien merkitys sisustuksessa nousi oleelliseksi, sillä niiden avulla huoneisiin saatiin valoisuutta samoin kuin uusista kristallikruunuista ja posliinikyntteliköistäkin.


Vuoteissa suosittiin katoksia ja puolikatoksia, päätyjä ja kulmapylväitä.


Leimallista rokokoon sisustustaiteelle oli etenkin kiinalaisuus, chinoiserie. Mielenkiinto Kiinaan oli Euroopassa suurimmillaan juuri rokokoon aikana.

Pukeutuminen


Rokokoon aika sai vaikutteita kiinalaisen taiteen väreistä ja kuvioista. Naisten muotiin kuuluivat etenkin muhkeat hameenhelmat ja kireät yläosat sekä korsetit. Pääntie oli neliön mallinen, kankaat kukkakuvioisia ja koristelu runsasta. Suurimmat hameet olivat ranskalaisnaisilla, jopa kolme metriä leveät, ja niissä saattoi olla pitkä laahus. Edessä olevasta halkiosta näkyi alushame. 

Muotiin nousi myös kauneuspilkut, kun eräs hovinainen keksi peittää finninsä taftinpalasella. Kauneuspilkut eivät olleet aina mustia, mutta ylensä ne olivat tummia koska niiden tarkoituksena oli korostaa ihon vaaleutta.

Keira Knightley elokuvasta The Duchess joka kertoo 1700-luvun herttuattaresta.

Naiset puuteroivat hiuslaitteensa, ja aikakauden loppupuolella niin naiset kuin miehetkin ryhtyivät suosimaan peruukkeja, joita naiset koristelivat mielikuvituksellisin koristein.


Rokokoon tärkein muodinluoja oli Madame de Pompadour, Ranskan kuninkaan rakastajatar.


Hänen viehtymyksensä pastelliväreihin ja kepeään tyyliin nosti hennot raidat ja kukkakuviot suosioon.

       .
       .

Myöhemmässä vaiheessa näkyvään asemaan muodin esikuvana nousi Marie-Antoinette, joka suosi näyttävyyttä.

Marie-Antoinette
.
.

Taide

Rokokoon maalaustaiteen aihevalinnoissa näkyvät sensuaalinen kauneus ja elämänilo, ja niihin kuului fantasiahahmoja ja kepeitä eroottisia kohtauksia.


Rokokoon muotokuvataiteessa tavoiteltiin intiimisti kohteen persoonallisuutta, ja tyypillisiä ajalle olivat henkevästi ja vapautuneesti toteutetut naisten muotokuvat.

Jean-Antoine Watteaun pyhiinvaellus kytheraaan

Rokokookauden taidemaalarit suosivat öljyvärejä ja aiempaa enemmän myös pastellimaalausta.

Tunnetuimpia tyylisuunnan edustajia:
~ Jean-Antoine Watteau (1684–1721)
~ Francois Boucher (1703–1770)
~Rosalba Carriera (1675-1757)
~ Jean-Honoré Fragonard (1732–1806)

Rokokoon aika merkitsi myös Euroopan taidemaailman laajenemista, kun pohjoismaisia maalareita otettiin ensi kerran eurooppalaisen taidemaailman jäseniksi ja Pohjois-Eurooppaan ja Venäjälle perustettiin kansallisia taideakatemioita, joita käynnistämään kutsuttiin ranskalaisia taiteilijoita